Digipalvelulaki on laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta. Lain tarkoituksena on parantaa jokaisen ihmisen mahdollisuuksia käyttää yhdenvertaisesti digitaalisia palveluja, kuten verkkosivuja ja mobiilisovelluksia. Tässä artikkelissa syvennytään tarkemmin siihen, mitä konkreettisia asioita digipalvelulaki tarkoittaa ja keitä se koskee.
Digitaalisuutta koskevat ohjeistukset vaativat säännöllisesti ajantasaistamista. Ensimmäinen EU:n saavutettavuusdirektiivi 2016/2102 tuli voimaan vuonna 2018 ja keskittyi julkisen sektorin verkkosivustoihin ja mobiilisovelluksiin, kun taas siitä pari vuotta myöhemmin asetettu EU:n esteettömyysdirektiivi 2019/882 laajensi saavutettavuusvaatimuksia myös yksityiseen sektoriin sekä laajemmin digitaalisten ja fyysisten tuotteiden ja palvelujen saavutettavuuteen.
28.6.2025 voimaan tulevat muutokset
Suomessa voimassa olevan digipalvelulain määräämät asiat perustuvat näihin edellä mainittuihin EU:n asettamiin direktiiveihin. Digipalvelulaki tuli Suomessa voimaan jo 1.4.2019, jonka jälkeen lakia on päivitetty vuonna 2023 laajentamalla lisävaatimuksia ja lain soveltamisalaa. Nämä EU:n esteettömyysdirektiiviin 2019/882 perustuvat muutokset tulevat täysimääräisesti voimaan ensi vuonna 28.6.2025.
Laki on tähän mennessä koskenut:
- viranomaisten digitaalisia palveluja
- julkisoikeudellisen laitoksen (esim. Kela ja Suomen pankki) digitaalisia palveluja
- yritysten, säätiöiden ja yhdistysten digitaalisia palveluja, joiden kehittämisen tai käytön rahoitukseen viranomainen osallistuu vähintään puolella kustannuksista
- vahvan sähköisen tunnistuspalvelun tarjoajia
- vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen digitaalisia palveluja
- luotto- ja maksulaitosten digitaalisia palveluja
Muutoksen myötä digipalvelulain piiriin kuuluu ensi kesästä lähtien lisäksi seuraavat kuluttajille tarkoitetut palvelut (poislukien mikroyritykset):
- verkkokaupat
- sähkökirjat
- henkilöliikenteen ja pankkien palvelut, kuten digitaaliset varaus- ja myyntijärjestelmät, aikataulut ja reittitiedot, sekä maksuautomaatit ja nettipankit.
- audiovisuaaliseen sisältöpalveluun (esim. suoratoistopalveluihin) pääsyn tarjoavat palvelut
- sähköisen viestinnän mahdollistavat palvelut ja alustat
Suomessa digipalvelulain toteutumista valvoo tällä hetkellä Etelä-Suomen aluehallintovirasto. Hallitus on kuitenkin jättänyt esityksen esteettömyys- ja saavutettavuusvaatimusten valvonnan keskittämisestä Liikenne- ja viestintävirasto Traficomille. Lait tulisivat voimaan heti vuoden 2025 alusta.
Saavutettavuusvaatimukset tulevat WCAG-kriteeristöstä
Saavutettavuusdirektiivin piirissä olevien palveluiden saavutettavuutta säännellään WCAG-kriteeristön kautta. WCAG eli Web Content Accessibility Guidelines on kansainvälisen World Wide Web -yhtymän kehittämä ja ylläpitämä ohjeistus, joka määrittelee verkkosisällöissä tarvittavan saavutettavuuden minimitason. Ohjeistusta noudattamalla varmistetaan avustavan teknologian, kuten näkövammaisten käyttämien ruudunlukuohjelmien toimivuus verkkopalveluissa sekä se, että käyttäjä pystyy käyttämään verkkopalvelun toiminnallisuuksia.
Huomionarvoista on kuitenkin se, että WCAG-ohjeistus ei ota kantaa sisältöjen ymmärrettävyyteen, vaan keskittyy lähinnä tekniseen puoleen. Esimerkiksi verkkosivusto saattaa täyttää kaikki WCAG-kriteerit, mutta olla silti käyttäjälle vaikeaselkoinen. Tästä syystä kaikkien, jotka suunnittelevat ja tekevät verkkosisältöjä on hyvä tietää kriteeristön ja saavutettavuuden perusteet – homma ei ole pelkästään teknistä puolta tekevien koodareiden vastuulla.
Ensimmäinen versio WCAG-ohjeistuksesta julkaistiin jo vuonna 1999, jonka jälkeen ohjeistusta on päivitetty muutaman kertaan. Tällä hetkellä Suomessa noudatetaan WCAG 2.1 -versiota. Tämän viralliseen suomenkieliseen käännökseen voi tutustua täältä.
Uusin versio WCAG 2.2 julkaistiin lokakuussa 2023, mutta siihen sisältyvät uudet kriteerit eivät siitä huolimatta ole vielä tulleet voimaan. Päivitetystä standardista tulee nimittäin lainsäädännön velvoittamaa vasta, kun se on määritelty ja julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tämä tapahtuu annettujen arvioiden mukaan syksyllä 2024. Tämän jälkeen uudet saavutettavuusvaatimukset tulevat myös osaksi digipalvelulakia. Mikään ei tietenkään estä noudattamasta päivitettyjä saavutettavuusvaatimuksia, ja ne kannattaakin ottaa jo nyt huomioon uusien digipalvelujen suunnittelussa ja kehityksessä. Englanninkieliseen versioon 2.2. -ohjeistuksesta voit tutustua täältä.
Mitä saavutettavuusvaatimukset ovat?
Saavutettavuusvaatimukset perustuvat WCAG-kriteereihin, jotka on jaettu neljään pääperiaatteeseen: havaittavuus, ymmärrettävyys, hallittavuus ja toimintavarmuus.
- Havaittavuus: Sisältö on havaittavissa kaikille käyttäjille; taulukot ovat tekstiä ja kuville on alt-tekstit, sisältöä pystyy suurentamaan ja värikontrastit ovat sopivia.
- Ymmärrettävyys: Sisältö ja käyttöliittymä ovat selkeitä ja ymmärrettäviä. Halutut toiminnot on helppo suorittaa.
- Hallittavuus: Käyttäjän on helppo liikkua käyttöliittymässä myös näppäimistöllä tai avustavalla teknologialla, kuten ruudunlukuohjelmilla tai puheohjauksella.
- Toimintavarmuus: Digipalvelu on teknisesti luotettava ja yhteensopiva apuvälineiden kanssa.
Mitä tarkoittaa sähkö- ja äänikirjojen kohdalla?
Kuluttajille tarkoitetut sähkökirjat ja niiden verkkosivut ja mobiilisovellukset kuuluvat 28.6.2025 alkaen päivitetyn digipalvelulain piiriin. Sähkökirjoilla tarkoitetaan digitaalisessa muodossa olevia teoksia, kuten kauno-, tieto- ja oppikirjoja, ammatillisia digikirjastoja ja verkkokirjahyllyjä. Sähkökirjoiksi ei kuitenkaan lasketa äänikirjoja, digitaalisia sanoma- ja aikakauslehtiä, eikä tilapäisiä aineistoja, kuten mainospainotuotteita, esitteitä, hinnastoja ja vuosikertomuksia.
Käytännössä digipalvelulain piiriin tuleminen tarkoittaa sitä, että sähkökirja täyttää tiettyjä saavutettavuusvaatimuksia:
- ruudunlukuohjelma pystyy lukemaan kirjaa ja WCAG-kriteerit täyttyvät
- sähkökirjojen tekstiä ja muita elementtejä voi halutessaan suurentaa ilman, että käytettävyys kärsii
- siinä on helppo liikkua ja käyttäjä ymmärtää kirjan rakenteen. Esimerkiksi sisällysluettelo löytyy, otsikkotasot ja sivunumerot käyvät ilmi, kuvissa on alt-tekstit, taulukot ovat tekstiä eivätkä kuvia
- palveluntarjoaja antaa selkeät ohjeet siitä, miten sähkökirjaa käytetään
- pitkäkestoisista tehtävistä käy ilmi niiden alkaminen, edistyminen ja loppuminen
- ääni ja teksti on synkronoitua
- sähkökirjan kieliversiot täyttävät samat saavutettavuusvaatimukset
- kirjan metadata kertoo sen saavutettavuusominaisuuksista
Äänikirjoja koskee osittain samat periaatteet kuin lain piiriin lisättyjä audiovisuaalisia sisältöpalveluja, mutta äänikirjat lasketaan kuitenkin laissa määriteltyyn aikasidonnaiseen mediaan, jolle taas on omat vaatimuksensa.
Vanhoja sähkö- ja äänikirjoja ei tarvitse alkaa urakalla päivittämään, sillä uudet saavutettavuusvaatimukset eivät koske ennen 28.6.2025 julkaistuja sähkö- ja äänikirjoja.
Saavutettavuuden toteutus aikasidonnaisessa mediassa
Aikasidonnainen media tarkoittaa mediaa, jossa käytetään ääntä tai videota. Esimerkiksi podcastit ovat aikasidonnaista mediaa, jossa käytetään yleensä pelkkää ääntä. Aikasidonnainen media jaetaan suoriin lähetyksiin ja tallenteisiin, joista suorat lähetykset eivät kuulu lain vaatimusten piiriin.
Ne organisaatiot, joita saavutettavuusvaatimukset koskevat, vaaditaan verkkosivustoilla ja mobiilisovelluksissa julkaistavan tallennetun aikasidonnaisen median olevan saavutettavaa. Tästä ei ole erikseen määritelmää siitä, onko tallenne tosi lyhyt tai pitkä, vaan määräys koskee kaiken pituisia tallenteita.
Äänisisältötallenteille saavutettavuus tarkoittaa mahdollisimman tarkkaa tekstiversiota, jossa sisällön lisäksi kerrotaan kuka kulloinkin puhuu. Tekstiversio kattaa kaikki olennaiset äänet aukikirjoitettuna, kuten taustamusiikin musiikkityylin ja muuta tärkeää äänimaisemaa, esimerkiksi rasahdus pimeässä tai ovikellon soiminen. Videoille saavutettavuus voi tarkoittaa myös kuvailutulkkausta.
Saavutettavuusvaatimukset koskevat lisäksi organisaation julkaisemia videoita somessa. Hyvä ohjenuora on: jos videoissa julkaistaan asiakkaille oleellista tietoa, tiedon tulee olla saavutettavissa. Videoita ei kuitenkaan tarvitse tekstittää, jos ne ovat selvästi merkattu mediavastineiksi esimerkiksi samalla verkkosivulla julkaistulle vastaavalle tekstille. Videon täytyy kuitenkin tässä tapauksessa vastata mahdollisimman tarkasti tekstiä.
Saavutettavuusvaatimukset eivät koske vanhoja, ennen 23.9.2020 julkaistuja aikasidonnaisia medioita.
Lopuksi on tärkeää muistaa, että digipalvelulain saavutettavuusvaatimusten laajeneminen ei ole vain tekninen tai lainsäädännöllinen muutos, vaan suunta kohti yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa. Saavutettavuusasioiden parantaminen edistää kaikkien ihmisten mahdollisuuksia käyttää ja hyödyntää digitaalisia palveluita itsenäisesti ja sujuvasti. On selvää, että saavutettavuus on jatkossa yhä keskeisempi osa verkkopalveluiden suunnittelua ja toteutusta – ja mitä nopeammin eri toimijat omaksuvat nämä uudet vaatimukset, sitä parempi palvelukokemus kaikille käyttäjille varmistetaan. Kieliteknologiaa voidaan hyödyntää myös tässä.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit:
Ruudunlukuohjelmien toiminta ja vertailu verkkosivulukijaan
a.i.mater tuottaa ePress-näköislehtipalvelun kuunneltavat artikkelit
Yle.fi-verkkosivujen ja -sovelluksen uutisartikkelit nyt kuunneltavissa
Vieraskynä: Kaikilla on oikeus tietoon
Fölin pysäkkikuulutuksiin teetettiin oma koneääni
